Punatukat seikkailuilla

Oon onnistunut päivittämään tätä blogia lyhyessä ajassa paljon useammin kuin olisin ikinä uskonut. Tahti varmaan hidastuu jossakin vaiheessa kun meno vähän rauhoittuu ja arki alkaa ( ja hyvä niin ;) ). Jos jaksaa tulevina kuukausina päivittää ainakin jossakin määrin säännöllisesti, niin vaihdon lopussa tallessa on monta muistoa.

Satumetsää Sintrasta

Tässä esimerkkiä Lissabonin säänvaihteluista. Taustalla taivas on tumma, mutta kameran takaa paistaa aurinko rakennuksiin.

Tällä hetkellä oon kotona peitonmutkassa ja flunssan kourissa. Satuin onneksi ajoittamaan sairastumisen hyvään aikaan, sillä tänään on ollut koko matkan ajan sateisin päivä eikä luentojakaan olisi ollut. Tähän asti täällä on useimpina päivistä satanut aina vähän väliä kymmenisen minuuttia kerrallaan, mutta tänään on tuntunut, että sade kerää taukoja varastoon. Ulkona kuulostaa myrskyävän jonkin verran, sillä vesi paiskautuu asunnon yksikerroksisiin ikkunoihin ja tuuli ujeltaa. Ikkunoiden tiivistyksissä olisi parantamisen varaa, sillä vettä on vähän ikkunoiden tälläkin puolella. Portugalissa on myrskynnyt ja tyrskynnyt tänä talvena enemmänkin. Tässä linkissä hesarin juttu siitä mitä pohjoisessa on koettu.

Ilta-Lissabon Annan kuvaamana Miradouro da Gracasta. Taustalla väijyy myös Ponte 25 de Abril -silta, joka on aikalailla samanmallinen ja -värinen kuin Golden Gate Bridge San Franciscossa. Vuoteen 1974 asti sillan nimi oli Ponte Salazar, mutta neilikkavallankumouksen jälkeen sillan nimi vaihdettiin vallankumouksen päivämääräksi diktaattorin nimen sijaan.

Anna harkitsee kotiinpaluuta jo ensimmäisellä metroasemalla. Takana sataa kaatamalla.

Sadesää onkin hyvä aasinsilta lupaamaani tekstiin siitä kun mun hyvä kaveri Anna oli täällä käymässä. Kun Anna saapui Euroopan aurinkoisimpaan pääkaupunkiin, taivaalta satoi rakeita eikä meinattu kovan vesisateen takia päästä vajaa kilometrin matkaa metroasemalta tänne meidän asunnolle. Hyvä alku lomalle! Onneksi onnistuttiin saamaan myös parempia ilmoja sekä muutama pilkahdus auringosta viikon aikana.

Kävelemässä kohti linnaa

Penan satulinna

Prinsessan peti. Annan ottama kuva.

Penan hengailuhuone. Annan ottama kuva.

Otettiin yhteinen aika täällä aika lailla loman kannalta eikä järjestetty sen suurempaa ohjelmaa. Käveltiin paljon ympäri kaupunkia katsellen paikkoja ja ottaen valokuvia. Suklaa kului ja viini virtasi. Yhtenä päivänä käytiin myös Sintrassa, joka on pieni kaupunki alle tunnin matkan päässä Lissabonista. Kaupungissa on kauniita vanhoja rakennuksia ja useampi palatsi, joiden ansiosta se on myös yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista. Meille sattui vähän kolea ja sumuinen ilma olla Sintrassa, mutta säästyttiin onneksi sateelta. Käytiin sisällä yhdessä linnassa nimeltä Palácio Nacional da Pena. Arveltiin, että se on varmaan ollut kuningas Penan palatsi. Sintra oli kaunis ja kukkulainen kaupunki, mutta varmaankin vielä kauniimpi (ja turistintäyteisempi) keväällä ja kesällä. Jos muuten haluaa budjettireissata, niin ei kannata ottaa sitä 15 euron hop on, hop off -bussia, jossa möllötetään kuulokkeet korvilla. Melkein vierestä lähtee samalla periaatteella toimiva paikallisbussi, jonka lippu maksaa vaan viisi euroa ja se on voimassa koko päivän melkein samalle reitille. Ei kuulokkeita, mutta möllöttää saa, jos uskaltaa.

Linnanneito

Penan parvekenäkymät. Kirkkaana päivänä varmasti vielä upeammat.

Kulttureilleina matkaajina käytiin toisena päivänä myös meidän asunnosta katsoen viereisellä kukkulalla sijaitsevassa Castelo de São Jorgessa eli vapaasti, mutta kunnioittaen suomennettuna Pyhän Jörgen linnassa. Toisin kuin Pena, Jörge ei ollut onnistunut säilyttämään huonekalujaan eikä arvotavaroitaan, mutta muurit on säilyneet hyvin ja linnan alueella oli silti tosi mielenkiintoista kävellä. Myös näkymät tasanteelta ja linnan torneista oli vaikuttavat. Tämänhetkisten kokemusten perusteella Jörge onnistui haalimaan Lissabonin parhaat näkymät itselleen.

Jörgen muurilla. Annan ottama kuva.

Jörgen linnaa

Hyvä Anna!

Näkymien haalimisesta tulikin mieleen, että kristityt portugalilaiset onnistuivat valtaamaan linnan maurilaisilta eli muslimeilta itselleen vuonna 1147. Legenda kertoo, että valtaus onnistui, koska ritari nimeltä Martim Moniz esti linnan oven sulkeutumisen hyppäämällä sen väliin ja näin uhraamalla henkensä. Martim Monizin nimi tulee esille useissa puistoissa ja monumenteissa Lissabonissa. Esimerkiksi linnan ja samalla mun lähin metroasema on nimeltään Martim Moniz. Hauskaa musta tyypin kunnioittamisessa on se, että sehän on varmasti ajassaan ollut oikein vallata linna vieraalta kansalta ja ottaa se omaan käyttöönsä. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, saa linnan. Ja maan. Siinä vasta miehen työ, Martim.

Laattamaalaus Castelo de São Jorgen lähellä. Martim Moniz pelastaa tilanteen.

Kuva Martim Monizin metroaseman odotuslaiturilta

Tähyilyikkuna

Oli kiva nähdä Annaa ja tutustua yhdessä maisemiin. Siinä vaiheessa kun Anna oli täällä, en tiennyt vielä sitäkään vähää kaupungista kuin nyt eli ohjelmassa oli paljon 'vapaata kävelyä'. Siis, missähän me taas ollaan? Jotenkin kuitenkin aina löydettiin jonnekin, josta sitten löydettiin sinne minne oikeastaan oli tarkoitus. Ainiin, käytiin myös bussilla retkellä isohkossa kauppakeskuksessa Vasco da Gamassa. Aika perus ostoskeskus. Löydettiin Annalle kotiinviemisiä ja mulle vihdoinkin tummaa täysjyväleipää (woohoo!!). Kauppakeskus on saanut nimensä portugalilaiselta tutkimusmatkailijalta Vasco de Gamalta, joka ensimmäisenä eurooppalaisena purjehti Euroopasta Afrikan ympäri Intiaan eli oli osaltaan luomassa Portugalin imperiumia 1500-luvulla.

Hyvä me!

Jörgen loputtomat portaat. Vielä jaksaa!

Jörgen piilopaikka. Annan ottama kuva.